Miniatyyrifiguurit ja niillä käytävät strategiapelit eivät ole mikään uusi juttu. Siitä huolimatta vanhakantaiset käsitykset figuuriharrastuksesta nolona nörtteilynä ja lapsellisena leikkimisenä elävät joidenkin mielissä yhä sitkeinä, vaikka muutostakin on tapahtunut. Innokas figuuriharrastaja Juuso Seppälä vahvistaa havainnot.
- Suhtautuminen on ollut aika vaihtelevaa. Toiset ihastelevat että siistiä ja jännää, kun toisessa päässä taas ihmetellään, että mitäs vittua te aikuiset miehet noilla leikitte, hän kommentoi.
Juuso ei kuitenkaan ota stressiä muiden asenteista, suhtautuu stereotypioihin huumorilla.
Ei me olla vielä mielestämme ihan menetettyjä tapauksia.
- Kyllähän sitä on vähän nörtti, mutta hyvällä tavalla. Ollaan sitä joskus kavereiden kanssa mietittykin, että kuinka autistista touhua tämä on, mutta ei me olla vielä mielestämme ihan menetettyjä tapauksia, mies naureskelee.
- Vaikka onhan kaikista nörttitouhuista, kuten videopelaamisestakin, alkanut tulla pikkuhiljaa hyväksyttävämpää ja nykyään kaikki voivat olla ylpeästi vähän nörttejä.
Sosiaaliset sotapelit
Mutta mistä koko figuuritouhussa sitten on kyse? Mitä sormenmittaisilla muovihahmoilla tehdään?
- Pohjimmiltaan kyseessä on pöydällä pelattava strateginen sotapeli, joka toimii noppien ja mittanauhan avulla sääntökirjan puitteissa, Seppälä paaluttaa.
Juuson mukaan figuuriharrastus onkin pohjimmiltaan varsin sosiaalista puuhaa.
- Videopelaamiseen verrattuna tässä viehättää se, että tämä on niin sosiaalista touhua ja yhteistä kanssakäymistä tuleekin satoja tunteja vuosittain. Pelejä kokoonnutaan porukalla pelaamaan noin pari kertaa viikossa, ja yksi peli kestää monta tuntia.
Naisharrastajat ovat jostain syystä vähemmistössä.
Juuso toteaa valtaosan figuuriharrastajan olevan pari-kolmekymppisiä miehiä, mutta hänen mukaansa harrastuksen parissa on myös vanhempia harrastajia. Naisharrastajat ovat jostain syystä vähemmistössä.
- Muuten porukka on aika monenlaista, on opiskelijoita ja työssäkäyviä perheellisiä ihmisiä. Kaikkien taustalta löytyy varmaan alun perin jonkinlainen kiinnostus fantasiaan tai scifiin elokuvien tai kirjojen kautta, hän summaa.
Figuuriharrastuksen pariin Seppälä päätyi hieman kiertotietä noin kymmenvuotiaana. Juuso oli katselemassa jääkiekkokortteja alan liikkeessä ja törmäsi siellä figuureihin ja niiden taustoja auliisti esitelleeseen harrastajaan. Nykyisin harrastukseen kuuluvat paitsi Warhammer-sarjaan kuuluvat fantasia- ja scifi-figuurit myös realistisemmat sotahahmot. Warhammereiden lisäksi Seppälän olohuoneen vitriineistä löytyy joukoittain miniatyyrikokoisia toisen maailmansodan aikaisia saksalaissotilaita ja –ajoneuvoja.
- Onhan niillä siisteimmät kamppeet. Ja kun veli alkoi keräämään venäläisiä hahmoja, olivat saksalaiset luonteva valinta, Juuso kuittaa kysymykseen hahmojen valinnasta.
Figuureiden rakentaminen on tarkkaa puuhaa
Vaikka pelaaminen on figuuriharrastuksen kantavia voimia, myös keräilyllä ja omien figuureiden kokoamisella on oleellinen roolinsa harrastuksessa. Warhammer- ja sotafiguurit myydään muovisen harmaina irto-osina ja ostajan kontolle jää niiden kokoaminen ja maalaaminen edustavampaan kuosiin.
Juuso itse ei ole niinkään innostunut keräilypuolesta, vaan nauttii figuureissaan enemmän niiden rakentamisesta ja koristelemisesta. Hänen hyllyjään koristavia figuureja katsellessa ei voikaan olla ihastelematta jälkeä. Suurimmatkin hahmot ovat noin sormen mittaisia, mutta siitä huolimatta ne ovat pullollaan tarkkoja ja harkitun oloisia yksityiskohtia.
- Tykkään keksiä eri hahmoille jonkunlaista taustatarinaa, jotta yksityiskohdat eivät näyttäisi niin irrallisilta, Seppälä taustoittaa.
Luovuuden lisäksi koristelu vaatii myös rautaista teknistä taitoa.
Varjot pitää maalata kaikkiin erikseen.
- Esimerkiksi varjot pitää maalata kaikkiin erikseen, sillä nämä ovat niin pieniä, että näihin ei tule luonnostaan juuri varjoja, Seppälä kertoo esitellessään erään hahmon selässä laskoksilla olevaa viittaa varjostuksineen.
- Tässä taas esimerkiksi sai miettiä aika kauan, että miten maalaan tälle sukkahousut jalkaan, hän jatkaa kommentoiden pienuudessaan käsittämättömän tarkalta näyttävää burleski-vaikutteista naishahmoa.
Näyttäviin lopputuloksiin pääseminen on vaatinut paljon harjoittelua, eikä kaikki ole aina sujunut kuin suomenruotsalaisissa askarteluohjelmissa.
Joskus on mennyt hermot ja tullut heitettyä pensselit seinään.
- Joskus on mennyt hermot ja tullut heitettyä pensselit seinään, Juuso myöntää.
Ajoittaisesta turhautumisesta huolimatta vuosia jatkunut harrastus on edelleen antoisa. Miestä ei tarvitsekaan suuremmin houkutella tarttumaan pensseliin kuvanottoa varten.
- Tämä on itselle se harrastuksen suola, vaikka pelaamisestakin tykkään älyttömästi. Kun laittaa taustalle hyvää musiikkia ja keskittyy pariksi tunniksi vain maalaamaan näitä, se on miltei kuin meditaatiota, hän summaa.
