Masennus on inhottava, ihmistä raastava, raskas sairaus. Se vetää ihmisen polvilleen ja siitä paraneminen kestää pahimmillaan vuosia. Masennuksesta ja sitä sairastavista on kirjoitettu varmaan satoja tekstejä, mutta entä ne jotka seuraavat sairautta läheltä, mutta eivät sitä itse sairasta?
Masennusta sairastavan puoliso joutuu katsomaan vierestä, kuinka rakas ihminen hajoaa palasiksi. Hän on paikalla todistamassa niitä synkkiä vesiä, joihin puoliso uppoaa ja hänen tehtäväkseen jää yhteisen laivan pinnalla pitäminen. Puoliso on raskaassa roolissa: hän tukee toista sairauden kynsissä ja samaan aikaan ottaa vastaan kaikki sairauden varjopuolet.
Valonkantajan rooli ei ole helppo.
Puoliso on se, joka näkee toisen apaattisuuden ja synkkyyden. Hän näkee toisen vajoamisen pimeyteen ja kaikin voimin yrittää tuoda sinne valoa. Joskus hän onnistuu, joskus taas ei. Harvoin muistetaan, kuinka rankkaa se puolisolle on, kun kaikin keinoin yrittää saada toisen näkemään elämän hyvät puolet, mutta ne tyrmätään kerta toisensa jälkeen. Valonkantajan rooli ei ole helppo.
Puoliso on usein se, joka ottaa vastaan hallitsemattomat tunteenpurkaukset. Pääsääntöisesti hän on se, johon puretaan pahaa oloa mahdollisesti haukkumalla, kun muuta keinoa ei löydetä tai osata. Hän saa kuulla kaikki huonot puolensa kerta toisensa jälkeen. Välillä hänen on vaikea ymmärtää kaikkia asioita, joita masentunut sanoo, sillä pahan olon purun keskellä masentunut saattaa jopa liioitella tai kehitellä puolisostaan huonoja puolia. Näitä hän sylkee puolisonsa kasvoille usein yllättävällä hetkellä, eikä välttämättä osaa lopettaa, ennen kuin puolison ylläpitämä muuri murtuu.
Näitä hän sylkee puolisonsa kasvoille usein yllättävällä hetkellä.
Sana "anteeksi" saattaa menettää merkityksensä. Tätä sanaa viljellään erityisesti masentuneen puolelta jokaisen tunteenpurkauksen jälkeen ja puolisolle se voi muuttua sanahelinäksi. Kaikki pitäisi kyetä antamaan anteeksi, mutta kuinka helppoa se on, kun puoliso kuulee pahat sanat uudelleen ja uudelleen? Hän saattaa alkaa miettiä onko sanoissa totuuden siemen vai puhuuko pelkkä sairaus. Tämän erottaminen on ajan kuluessa ja sairauden edetessä todella vaikeaa. Kun negatiivista palautetta omasta itsestään kuulee loputtomiin, on usko toisen rakkauteen kovalla koetuksella. Kuinka paljon puolison täytyy kestää?
Puolisolla on raskas rooli toisen tukipilarina. Hänen täytyy muistaa jokaisella huonolla hetkellä, että se on sairaus, joka puhuu rakkaan äänellä. Hänen täytyy antaa asioiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, pitää yllä vahvaa kuorta ja kaikesta huolimatta tsempata rakastaan. Aina se ei ole helppoa, tuskin koskaan.
Kun masennus saapuu parisuhteeseen, ei masentuneen puolisoa saisi unohtaa. Hän kokee asiat läheltä, juuri sillä hetkellä, kun paha olo ottaa vallan. Myös puolison vointia pitäisi osata kysyä, tsempata ja olla valmis tukemaan. Masennuksen puolisoa ei pitäisi unohtaa.